Opiskelijatarina | Suvi Rosqvist, Obsidian Finland
Miksi päätit opiskella lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon?
Jatkuva muutos on työelämän klisee, mutta omassa työssäni se näkyy konkreettisesti joka päivä. Kun digimarkkinointitoimistomme fuusioitui osaksi kansainvälistä organisaatiota ja samalla tekoäly myllää tuttuja toimintatapoja, halusin pysähtyä pohtimaan, mikä on tärkeintä.
Miten voin tukea kollegoitani parhaiten? Riittääkö nykyinen tapamme toimia? Miten voimme kehittää tekemistä niin, että se on tehokasta ja samalla yksilön huomioivaa?
Nämä kysymykset ajoivat minut takaisin opintojen ääreen suorittamaan lähiesihenkilötyön ammattitutkintoa. Tavoitteeni ei ollut tutkintotodistus tai uralla eteneminen, vaan halu haastaa omaa ajatteluani ja löytää tuoreita työkaluja muuttuvaan arkeen.
Olin miettinyt opiskelua jo muutaman vuoden ja kun oikea aika koitti, tartuin haasteeseen. Valitsin Mercuria Pron oppisopimuskoulutuksen kahdesta syystä: aikaisempi kokemukseni Mercurian aikuiskoulutuksesta oli todella hyvä, ja lisäksi koulutus järjestettiin etänä. Opiskelua oli käytännössä vain kahtena iltana kuussa, ja se oli minulle täydellinen opiskelutahti työn ohessa!
Kiinnostavin asia esihenkilötyön opinnoissasi?
Teemat ja luennoitsijat vaihtuivat kuukausittain ja vuosi meni nopeasti opintojen osalta. Mieleeni jäi päällimmäisinä kouluttajien ja kanssaopiskelijoiden tarinat ja kokemukset työn arjesta sekä oman työpaikkaohjaajani kanssa käydyt lukuisat keskustelut.
Opintojen suurin anti oli se, että sain omille ajatuksilleni ja ideoilleni kaikupohjaa. En jäänyt yksin, vaan sain haastaa, kysyä ja innostua muiden kanssa. Kiinnostavinta oli pysähtyä tarkastelemaan oman organisaation toimintatapoja ja omaa työtä kriittisesti.
Koulutuksen aikana teimme kahdeksan palautettavaa kirjallista työtä. Ne sisälsivät työpaikan ja henkilökohtaisten kehityskohteiden tunnistamista, reflektointia ja konkreettisia kehitysehdotuksia.
Näitä asioita en olisi pelkällä työkokemuksella saavuttanut:
- Vertaistuki ja toisilta oppiminen: Keskustelut muiden koulutukseen osallistujien ja luennoitsijoiden kanssa osoittivat, etten paini haasteiden kanssa yksin. Toisten kokemukset toivat arvokasta perspektiiviä omaan kuplaani, sillä osallistujat olivat monilta eri aloilta. Meitä oli ympäri Suomea, eri ikäluokista ja hyvin erilaisista organisaatioista.
- Uusi yhteys työpaikalla: Keskustelut työpaikkaohjaajani kanssa olivat parasta. Ilman opintoja emme olisi pysähtyneet näin syvällisten ja kehittävien aiheiden äärelle.
- Itsetuntemus: Opintojen alussa meille tehtiin Thomas HPA -analyysit ja käsittelimme vuorovaikutustaitoja. Palaan yhä uudelleen aiheen pariin.
Miten aiot hyödyntää koulutuksen oppeja työn arjessa?
Opiskelu on vasta alkua, sillä nyt on aika viedä oivallukset käytäntöön. Nämä asiat kulkevat mukanani nyt entistä kirkkaampina:
- Parempi itsetuntemus ja läsnäolo: Kun ymmärrän paremmin oman toimintani vaikutukset, osaan myös hahmottaa roolini tiimissä selkeämmin, ja toivon mukaan myös muovata sitä tilanteiden ja tarpeiden mukaisesti. Esihenkilötyö on ennen kaikkea itsensä johtamista.
- Ihminen edellä: Tietoinen läsnäolo, aito toisen ihmisen kuunteleminen ja huomiointi arjessa ovat kultaa. Haluan olla se tuki, jota muutosvaiheessa tarvitaan: hän, joka innostaa, kuuntelee ja auttaa muita onnistumaan. Sillä yhdessä olemme enemmän.
Koulutus tarjosi työn arjessa kaipaamaani tukea ja mahdollisuutta peilata omia ajatuksia teoriaan ja muiden kokemuksiin. Ammattitutkinto vahvisti luottoa omaan osaamiseen ja samalla toi esiin selkeästi myös luontaiset vahvuuteni ja kehityskohteeni. Esihenkilötyö on jatkuvaa oppimista.
